Sunday, November 8, 2015

Eihän tähän mahdukaan Lato

Kannustalon Lato - kuva Taloextran sivuilta 

Kallioiselle mäntykangastontille oltaisiin tietysti rakennettu Kannustalon Lato, yksi hienoimmista taloista mitä olen ns. valmistalona nähnyt ja sisätiloiltaankin isoine ikkunoineen ja ison tupakeittiöratkaisun osalta juuri sitä mitä haluttaisiin. Pieni epäilys kyllä jo ehti mieleen hiipiä jo tonttia valittaessa, että ei näille pääkaupunkiseudun tehoneliöihin välttämättä yksitasoista Latoa saa mahtumaan (varsinkin kun nyt oman tontin myötä rakentamista koskevat tontin, ei hallinnanjakomääräalan säännöt esim. rajojen suoja-alueiden osalta). 

Halusimme kuitenkin selvittää, josko Ladon saisi tontille ängettyä ja sitä yhdessä Kannustalon edustajan kanssa ihan tosissamme yritimme. Itse talon olisikin ehkä saanut mahtumaan, mutta autokatosta ei. Rehellisyyden nimissä Lato ei ehkä olisi muutenkaan ollut tontilla edukseen, koska tilat on suunniteltu kahteen vastakkaiseen suuntaan aukeavaksi ja meillä tarkoitus on piha-alueen maksimoimiseksi asettaa talo mahdollisimman lähelle naapurista erottavaa korkeaa tuija-aitaa ja suunnitella talo aukeamaan etelän puolelle pihalle. Kannustalon edustajalle kuitenkin kehut siitä, että jaksoi kanssamme ratkaisua yrittää. 

Ehkäpä vielä jonain päivänä Lato nousee meillekin ansaitsemalleen tontille. :)

Yksi kallioinen mäntykangastontti, kiitos...



Asia selvä, eli rakennetaan talo. Mutta mihin? Ensituttavuus Oikotien ja Etuoven tonttihaun kanssa tuotti ihan lupaavan mukavan määrän tuloksia, eiköhän täältä meillekin sopiva löydy... Muutama viikonloppu vietettiinkin sitten Espooseen ja Kirkkonummeen autoillen tutustuen ja aika pian unelma "vajaan hehtaarin kallioinen mäntykangastontti, jossa koirilla on tila juosta ja josta saa mustikkapiirakkaan omalta takapihalta marjat" vaihtui vaatimukseen "sinne pitää osata ilman navigaattoria."

Seuraavaksi keskityttiin sitten vähän pienemmän ympyrän sisäpuolelle ja se tarkoitti myös oman budjetin selkeyttämistä tontin osalta. Ohjenuorana meillä oli, että kokonaisbudjetista tontti saisi lohkaista n. kolmanneksen (mikä tuntuu kyllä sekin hurjalta, kunpa olisikin mahdollisuus tarttua pikkukuntien "muuta tänne ja saat järvenrantatontin eurolla" tarjouksiin.) Vaatimukset toki karsiutuivat ensimmäisistä unelmista, mutta yhteistuumin päätimme, että yritämme löytää uuden kodin paikan samalta alueelta missä asuimmekin. Vaikka lasten vuoksi ei kouluja yms. tarvitsekaan miettiä, tykkäämme kovasti alueesta, ruokakauppa on varmaan yksi Suomen parhaista, töihin pääsee näppärästi ja lentokentällekin kohtuullisesti. Ja koirapuistoja löytyy kaksin kappalein.

Alueen rajaamisen jälkeen olimme varmoja, että tonttia joudumme odottelemaan useamman vuoden. Yllättäen parikin vanhaa tilaa oli kuitenkin päätetty lohkoa tonteiksi eli niitä sitten tutkailemaan. Toisen tonttiratkaisu oli hallinnanjakosopimuksella toteutettavat määräalat ja toisesta lohkottaisiin ihan ikiomat tontit. Kumpaankin ratkaisuun kuului purettava omakotitalo. Hallinnanjakotonteista jäljellä oli ihan kiva vaihtoehto, mutta päädyimme hylkäämään sen, koska tontilta tosiaankin löytyi sitä haluamaamme kalliota, vähän liikaakin :) Eli maanrakennustyöt olisivat olleet sen verran hankala rasti (louhintaa toisaalla ja paalutusta toisaalla), ettemme halunneet niin isoa budjettiriskiä ottaa. Nyttemmin kun olemme tonttia ohi kulkiessamme katsoneet, se näyttää olevan meidän makuumme myös liian pimeä.

Eli päädyimme ottamaan härkää sarvista ja tekemään tarjouksen etelään aukeavasta n. 700m2 nurkkatontista, jonka lohkomisesta olisimme itse vastuussa. Jos olisimme ymmärtäneet byrokratian määrän (tai lähinnä sen, että lohkominen etenee ilman itse sen vauhdittamista aika hitaasti), olisimme ehkä miettineet kahdesti, varsinkaan allekirjoittanutta ei ole ylenmääräisellä kärsivällisyydellä siunattu. Kaupat tehtiin tänä vuonna maaliskuussa ja hyvällä tuurilla oma tontti on rekisterissä joulukuun alussa, jolloin voi jättää siihen liittyvän rakennuslupahakemuksen. Eli tänä vuonna oman maapalasen omistamisesta on ollut iloa lähinnä raparperi- ja marjapiirakoiden (herukoita, ei mustikoita :)) muodossa.

Petrus ja koirat katsastavat tiluksia


Saturday, October 24, 2015

Mitä jos rakennettaisiin itse eli mistä kaikki alkoi



Se taisi olla yksi talvinen torstai-ilta, kun saunan lauteilla Petrus tokaisi "Mitä jos rakennettaisiinkin itse?" Meinasi mennä saunajuoma väärään kurkkuun, mutta sovittiin, että nukutaan nyt yön jos parinkin yli ja mietitään ihan kunnolla.

Asuntomme oli parhaillaan myynnissä ja muuttokohdetta etsittiin isolla haravalla, ihanan tunnelmallisista ja ah, niin epäkäytännöllisistä vanhoista keskusta-asunnoista uusiin upeisiin rantakohteisiin Lauttasaaressa. Lisäksi kolusimme niitä harvoja omakotitalonäyttöjä silloiselta (ja myös nykyiseltä) asuinalueelta, johon olemme kovasti tykästyneet.

Tämän radikaalin ehdotuksen plussia ja miinuksia listattiin seuraavien viikkojen ajan kuumeisesti ja lopulta päädyimme kuin päädyimmekin siihen, että meistä tulee raksaajia. Tai raksaajia ja raksaajia, alusta saakka on ollut selvää, että töiden vuoksi ei ole mahdollisuutta itse tehdä paljoakaan eli ns. muuttovalmista ratkaisua tavalla tai toisella lähdettiin hakemaan.

Tässä blogissa on tarkoitus seurata ns. avaimet käteen talon rakentumista. Yritänkin mahdollisimman tarkasti kertoa mitä projekti meillä piti sisällään vastaavaa rakentamistapaa harkitseville tai siitä muuten vain kiinnostuneille ja toimiipahan ainakin itselle paikkana dokumentoida hanke :)